Päiväkotielämää!

Elikkäs, nyt on tullut aika kirjoittaa se ainoa pakollinen blogiteksti mikä minun pitää tehdä, että saan suoritettua sosiaalialan TET:in. Pyydän jo etukäteen ateeksi, koska tästä tulee varmasti pisin tekstini tähän mennessä, mutta koittakaa kestää! Ja jos ette, skipatkaa koko teksti siinä tapauksessa! En pahastu!

Eli normaalisti olisin viikon jossain ammatissa, jossa ollaan ihmisten kanssa tekemisissä. Mutta koska olen nyt ollut täällä päiväkodissa avustamassa useeman viikon niin mietin, että on parempi ehkä kirjoittaa päiväkodin rutiineista ennemmin kuin vain yhdestä viikosta.

Aloittakaamme siis jälleen!

Eli päiväkoti jossa olen on nimeltää The Children's Garden - Steiner Early Years Centre for Exeter. Steinerpäiväkoti on hyvin pieni ja yksityinen. Yksityinen tarkoittaen sitä, että valtio ei rahoita sitä, vaan varat sen pyörittämiseen kerätään vanhemmilta. Näin ollen toiminta on hyvin pientä, mutta yhteisö päiväkodin ympärillä on tiivis ja yritteliäs.

Päiväkoti ollaan jaettu kahteen osaan. Itse olen päiväkodissa, joka ollaan tarkoitettu 3-5 vuotiaille. Lisäksi saman katon alla toimii toddler -ryhmä. Joka ollaan tarkoitettu alle kolme vuotiaille heidän vanhempiensa kanssa.

Päiväkodissa on tällä hetkellä kahdeksan lasta ja sitä vetää kaksi naista, host -äitini ja eräs toinen hyvin kliseinen englantilainen rouva. Molemmat ovat hyvin mukavia ja olen nauttinut työskentelystä heidän kanssaan.

Päiväkoti on siis vain kolme kertaa viikossa tiistaina, keskiviikkona ja torstaina ja tämän ansiosta minulla on ollut myös runsaasti aikaa tutustua Exeteriin ja lähiseutuun ylipäätänsä. Jokaisena päivänä on oma sama ohjelma rutiinin omaisesti, josta kyllä usein poiketaan. En muista, että omassa päiväkodissani olisi toimittu tällä tavalla, mutta itse en käynykkään steinerpäiväkotia, etten osaa tarkemmin sanoa.

Mutta nyt hieman arjestani!


Tiistai - The Apple Crumble Day!

Tosiaan kuten otsikosta voi jo päätellä tiistai on omenapaistos -päivä, kuten lapset sitä kutsuvat. Aamu alkaa sillä, että herään 07:00 ja lähden päiväkodille lämmittämään talon ja laittamaan kaiken valmiiksi lapsia varten host -äitini kanssa.

Kun kaikki on valmista, teemme teetä ja sanomme aamurunon (steinerit tietävät). Tämän jälkeen alamme odottamaan lapsia. Lapset tuovat joka päivä yhden heldelmän tai kasviksen mukanaan ja kun he pääsevät päiväkotiin heidän ensimmäinen tehtävä on kuoria ja pilkkoa kasvis. Kun he tämän ovat tehneet he saavat mennä leikkimään tai piirtämääm. Yleensä kun lapset leikkivät ohjaajat tekevät ruokaa, juovat kahvia ja juoruavat.

Leikin jälkeen lapset siivoavat leikkinsä jäljet ja tämän jälkeen teemme yhdessä piirin lattialle ja sanomme runoja, laulamme ja leikimme. Tämän jälkeen on ruoka-aika ja syömme yhdessa sen päivän ruoan. Tiistaina omenapaistosta! Jami!

Tämän jälkeen lapset menevät ulos ja minä jään joko siivoamaan sisälle tai jos aurinko paistaa menen istumaan pihalle aurinkoon.

Päivän viimeinen asia on tarinateltta, jossa lastentarhan ohjaaja kertoo tarinan. Olin hieman pettynyt, kun samaa tarinaa kerrotaan koko viikko. Mutta olen päässyt yli siitä.


Keskiviikko - The Millet Day!

Elikkäs tosiaan kun steinertarhasta puhutaan niin viljat, mitä minäkin päivänä syödään menee taivaankappaleiden mukaan tai jotain. Tiedän, minustakin se on aivan yhtä ufoa, mutten tuomitse!

Joka tapauksessa keskiviikkona on hirssia ruokana ja itse olin todella helpottunut siitä, että tämä hirssi maistui hyvältä! Olen nimittäin kehittänyt itselleni hirssikammon vanhassa koulussani, mutta tätä pystyin syömään.

Muuten päivä noudattaa tiistain kaavaa, tosin yleensä keskiviikkona askarrellaan jotain ajankohtaista, kuten äitienpäivälahjoja tai jotain muuta aamun vihannesten kuorinnan jälkeen.


Torstai - The Soup Day!

Torstai on hieman erillainen, kuin muut päivät silloin nimittäin lapset saavat maalata aamutoimien jälkeen. Muuten päivä on samallainen kuin muutkin. Ruokana on kasviskeittoa mutta myös ruisleipää jonka päälle saa laittaa halutessaan kauhean makuista, hyvin brittiläistä Marmite -tahnaa joka maistuu kauhealta ja sen lisäksi siemeniä. En ymmärrä miten lapset voivat pitää Marmitesta, mutta jotenkin heidät ollaan aivopesty rakastamaan sitä.


Tällä tavalla kerrottuna päivät vaikuttavat hyvin samankaltaisilta, mutta käytännössä ei ole yhtään samallaista viikkoa, eikä oikeestaan päivääkään. Erikois päivistä voisin nostaa esille Rainbow Walk Dayn!

Rainbow Walk -päivä on käytännössä jonkun lapsen syntymäpäivä, milloin kyseisen lapsen vanhemmat tulevat käymään ja lapset tekevät suklaakakun, joka on jälkiruokana. Ruuan jälkeen, ennen kakkua, ohjaaja lukee vanhempien kirjoittaman kertomuksen siitä, että mitä lapsi on tehnyt aina kun on täyttänyt lisää vuosia ja aina uuden vuoden kohdalla hän ottaa askeleen sateenkaarimatolla. "Kun pikku Liisa oli yksi hän nautti auringon paisteesta puutarhassa, kun hän täytti kaksi...". Itse pidän näistä päivistä hyvin paljon.

Lopuksi haluan vielä vähän kertoa omia mielipiteitäni tästä tarhasta. Ensinnäkin haluan sanoa, että se on hieman haastavaa, koska en tiedä, minkälaisia steinerpäiväkodit on normaalisti ja omat päiväkoti kokemukset rajoittuvat normaaliin suomalaiseen päiväkotiin. Yritän silti!

Tässä päiväkodissa lapsilta vaaditaan mielestäni enemmän, mitä keskimäärin. Heidän täytyy osata käyttäytyä todella hyvin ja pystyä todella taitavasti siirtämään ja siivoamaan ja viikkaamaan ja leikkaamaan saksilla ja esittämään asiansa.... Vaikka se olisi vaikeata. Täällä halutaan selvästi saada lapset tekemään itse ja oppimaa, että kukaan ei tee sitä heidän puolestaan.

Tosin sanoen voisi sanoa, että tässä päiväkodissa opetetaan lapsia itsenäisyyteen. Lisäksi ohjaajat tuntuvat ajattelevan, että itkeminen on osa elämää, niinkuin nauraminenkin. Eli he eivät tarkoituksella tee päiväkodista hattarapilveä, vaan välillä pitää tehdä jotain, mikä ei välttämättä ole oma teekupillinen, mutta siitä pitää selvitä! Eli voisi sanoa, että heistä kasvatetaan ihmisiä, jotka ymmärtävät, että elämässä on ylä- ja alamäkiä, suvantojen ja myrskyjä.

Olipa hienoja sanoja, mutta nyt on aika lopettaa!

Seuraavalla kerralla vähän stereotypiosta ja Britanniasta ylipäätänsä!

Gooodbye!

Exeter

Nyt syntyy tekstiä nopeasti, istun kahvilassa ja sovin itseni kanssa, että kakkupalaan ei kosketa, ennen kuin blogipäivitys on valmis. Eli antakaa anteeksi kielioppivirheeni, haluan kakkua!

Tässä päivityksessä kerron teille kaupungissa, missä asun. Eli aloittakaamme!

Elikkäs oleskelen tällä hetkellä Exeterissä, joka on Devon kreivikunnan pääkaupunki (joista kummastakaan kukaan ei ole kuullut mitään), joka sijaitsee Luonais-Englannissa. Seutu on Brittein saarten lämpimimmästä päästä ja täällä kasvaa jopa palmuja! Tosin ne on muualta tuotuja, mutta silti! Exeterissä on noin 120 000 asukasta eli se on suurinpiirtein Jyväskylän kokoinen. Se kuitenkin tuntuu isommalta mitä väkiluku antaa ymmärtää ja lisäksi kansainvälisemmältä ja suvaitsevammalta, kuin mikään Suomessa oleva kaupunki.

Kaupunki on juuri täydellisen kokoinen, kaikki on lähellä ja keskusta on hyvin kompakti. Itse asun hyvin kliseisessä brittiläisessä tiililähiössä, mutta onneksi keskustaan ei ole pitkä matka kävellä, noin 20 minuuttia. Lisäksi kaupungin sijainti on loistava. Merenrantakaupunkeihin menee junalla tai bussilla 15-40 minuuttia ja muutenkin Lounais-Englannin muihin kaupunkeihin ei ole pitkä matka. Ainoana miinuksena sanoisin Lontoon kaukaisen sijainin. Lisäksi julkisen liikenteen käyttäminen on äärimmäisen KALLISTA Englannissa.

Kaupunki on myös hauska yhdistelmä vanhaa ja uutta. Kaupunki pommitettiin pahasti toisessa maailmansodassa eli rakennuskanta on pääosin aika hirvittävää. Mutta joitakin hyvin vanhoja ja kauniita taloja löytyy, varsinkin maaseudulta. Lisäksi täällä harjoitetaan joitakin hyvin vanhoja ja höpsöjä tapoja. Onnistuin yhtenä päivänä osumaan jonkinlaiseen sotilasparaatin kohdalle, melkein jäi. heidän alle. Mutta tapahtuma oli seremonia Exeterin merivoimien tukikohdalle, tai jotain. Mutta se oli aika huvittavan näköistä ihmisiä hassuissa, koristeellisissa ja vanhoissa puvuissa esittämässä tärkeinä.

Kaupunki on kuitenkin myös opiskelijakaupunki kiitos yliopiston. Sen ansiosta kaupungissa on kukoistava kahvila- ja baarikulttuuri. Kaupungissa näkee myös paljon nuoria ihmisiä kävelemässä ja viettämässä aikaansa toistensa kanssa. Muutenkin kaupunki vaikuttaa hyvin eloisalta ja täällä löytyy mitä erikoisempia tapahtumia joka lähtöön! Ja koko ajan!

Ylipäätänsä pidän kaupungista kovasti! Vaikei se suuren metropolin henkeä tavoitakkaan on se söpö pikku kaupunki, jonka ihmiset luulevat itsestään liikoja.

JA NYT! KAKUN KIMPPUUN! SEURAAVAAN KERTAAN!

Isäntäperhe

Aivan ensimmäiseksi, en tiedä pitäisikö minun olla pahoillani vai onnitella itseäni siitä, että en ole kirjoittanut blogiani ikuisuuteeeeeeen. Toisaalta olisi mukava, jos postaukset tulisivat tasaisin väliajoin. Mutta taidan olla liian sponttaani siihen ja näin pystyn kertomaan asioista monipuolisemmin. Tärkeintä kuitenkin on, että tekstiä syntyy, eikö vain? Lisäksi huomasin, että rehtorimme on lisännyt linkin koulun sivuille, eli lisää paineita. Kiitos tästä!

Mutta nyt isäntäperheestäni!

Eli saavuttuani määränpäähäni minua vastassa oli host -äitini. Junassa minulle oli selvinnyt, että hän ei ole syntyjään englantilainen vaan amerikkalainen! Olin aika hämmentynyt. Aluksi en kuullut sitä hänen aksentistaan, johtuen varmaan väsymyksestä. Ajan myötä olen kuitenkin alkanut erottamaan selkeän korostuksen.

Teekupin äärellä hän kertoi, että hänellä on neljä lasta, kolme tyttöä ja kuopuksena poika nimeltään Myles, joista Myles ja keskimmäinen tytär Kasmira asuu hänen kanssaa. Mutta kumpikaan ei ollut sillä hetkellä kotona, koska Myles oli yötä ystävällään, joka asui lähempänä koulua junayhteydeyksien takia (etelään menevät junat eivät kulje, koska kiskot vahingoittuivat viime myrskyssä). Kasmira oli töissä sillä hetkellä, eli häntäkään en nähnyt. Puhuimme vielä käytännön järjestelyistä, mutta lopulta hän näytti huoneeni ja pääsin nukkumaa, joka oli helpotus, koska muutama tunti oli tullu matkustettua.

Tosiaan, host -äitini on aika sponttaani tapaus ja hänellä on vahvat mielipiteen monesta asiasta. Hän on yksinhuoltaja ja pyörittää samalla itsenäistä steinerpäiväkotia kahden muun naisen kanssa. Hän on syntyjään Arizonasta, mutta asunut hieman kaikkialla länsirannikolla.

Lapsista voisin sanoa sen verran, että kahdesta en oikeastaan tiedä juuri mitään. Kumpikin asuu poika- ja tyttöystäviensä kassa ja eivätkä he juuri äitinsä luonna käy. Toista näen kuitenkin silloin tällöin, koska hän työskentelee suosikki kahvilassani. Kasmira on aika moinen tapaus, hän asuu siis samassa talossa, mutta hänestä ei oikein tiedä, mitä hän on milloinkin tekemässä. Hän työskentelee omillaan, mutta pitää myös juhlimisesta ja viettää paljon aikaansa ystäviensä kanssa. Eli häntä näkee aika epäsäännöllisesti. Perheen kuopus Myles opiskelee Rudolf Steiner School South Devon (jossa olen pääsin käymään yhtenä viikonloppuna) ja hänellä on uskomattoman pitkiä koulupäiviä ja matkat vievät paljon aikaa. Mutta muuten hän on aika nörtti ja viettää aikansa kotona lukien tai pelaten videopelejä.

Kaiken kaikkiaan perhe on hyvin mukava, aika erikoinen, mutta hauskaa ainakin on ollut ja pidän kaikista tosi paljon. Ja minulla on myös oma huone! Eli kaikki on täydellisesti.

Tämän postauksen pituus kasvaa niin huolestuttavaa vauhtia, että taidan katkaista tämän tässä kohdassa eli seuraavaan kertaan!

Lontoon jylinässä

Lentokentältä suuntasin kulkuni kohti Lontoon keskustaa. Saavuttuani Victorian asemalle ensimmäiseksi huomasin, että en ollut valinnut lentokentällä oikeata junalippua ja näin jouduin maksamaan eräälle herralle £5 lisää. Seuraava huomioni oli se, että Lontoo ei olekkaan mikään pieni ja selkeä metropoli. Varsinkaan jos olet jättänyt kartan kotiin, koska ystäväsi sanoi, että niitä saa ilmaiseksi joka ikiseltä metroasemalta. Noh, oikeassahan hän oli, mutta ensin pitäisi löytää metroasema.

Sen jälkeen, kun olin kävellyt erään metroaseman ohi epähuomiossa kolme kertaa, löysinkin metron ja seuraava este oli sitten Lontoon maanalainen.... Kyllähän siitäkin selvittiin, tosin vaihdoin linnuntietä 3.3 kilometrin matkalla noin seitsemän kertaa metroa, mutta se on sivuseikka. Lopulta kuitenkin olin päässyt Paddingtonin asemalle!

Asemalla kävin syömässä lounasta ja juomassa kahvia paikassa nimeltä Eat, joka osottautuikin loistavaksi lounaspaikaksi. Siellä vietinkin jonkin aikaa.

Tässä vaiheessa tulin kuitenkin siihen tulokseen etten halua viettää neljää jäljellä olevaa tuntia Paddingtonin asemalla. Lähdinkin tutkimaan muuta Lontoota. Noh, en ryhtynyt kuitenkaan kovin omaperäiseksi vaan valitsin kohteeksi turvallisen Westministerin kaupunginosan, jossa näksin parlamentitalon sekä tietenkin Big Benin. Tällä kertaa matka sujui huomattavasti paremmin metron kanssa. Sain jopa hankittua itselleni oyster cardin, joka helpotti matkustamistani Lontoossa. Huomasin tosin että iso matkalaukku ei ole välttämättä paras valinta ruuhkaisessa kaupunkiin. Parlamentitalonympäristö oli oikea turistirysä, mutta The Palace of Westminster oli kyllä ehdottomasti näkemisen arvoinen.

Palattuani takaisin Paddingtonin asemalle kävin ostamassa adapterin, koska olin unohtanut pakata omani mukaan. Lisäksi kävin vielä hakemassa kahvin, koska aikainen herätys alkoi jo tuntua. Tämän kaiken jälkeen alkoi olla aika nousta junaan. Onneksi olin ostanut lippuni etukäteen, koska junaan ei saanut enää ostettua lippuja. Junassa harhauduin ensimmäiseen luokkaan ja onnistuin kaatamaan puolet kahvista syliini, mutta luokan ja housujen vaihtamisen jälkeen matka sujuikin mukavasti! Exeterin St Davidsin asemalle päästyäni otin taksin, joka vei minut isäntäperheeni luokse. Josta saatte kuulla lisää seuraavassa postauksessani!

PS: En saanut vieläkään kuvia laitettua eli pahasti näyttää siltä, että tästä tulee kuvaton blogi. :(

Aloitus - omaperäisin otsikko ikinä!

Elikkäs, aivan ensimmäiseksi haluan vain sanoa - Hei!

Aluksi täytynee esitellä itseni niille jotka eivät minua entuudestaan tunne, eli olen 17-vuotias poika Helsingistä. Käyn steinerlukiota Elias-koulussa toista vuotta, eli toisin sanoen olen tälläinen outo steiner.

Tätä blogia aloin kirjoittamaan, koska vietän seuraavat kahdeksan viikkoa Exeterissä, Englannissa. Matkani ei oikeastaa ole tavallinen kouluvaihto vaan tarkoituksenani on työskennella vapaaehtoisesti steinerpäiväkodissa ja näin hankkia:

                 a) Kielitaitoa
                 b) Työkokemusta
                 c) Kokemuksia

Tälläinen erikoisempi vaihtoidea syntyi samalta henkilöltä kuten tämän blogin kirjoittaminen -erittäin aikaansaavalta ja innovatiiviselta rehtoriltamme. Kiitos hänelle näistä molemmista ideoista.

Tähän blogiin aion kirjoittaa tottakai siitä, että mitä milloinkin tapahtuu, mutta yritän myös kertoa omista tuntemuksistani ja ajatuksista Englannista ja muusta Britanniasta jos nyt intoudun matkustelemaan. Blogia ajattelin kirjoittaa säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta kuitenkin kerran viikossa, eli ainakin kahdeksan blogitekstiä lupaan teille luultavasti niitä syntyy enemmänkin.

Nyt alun läpinöiden jälkeen taitaa olla vuoro päivittää tilanne ajantasalle ja kertoa myös hieman suunnitelmista. Eilen sain toivottavasti pakattua kaikki tarpeelliset tavarat ja minulle jäi vielä 10 kg tyhjää tuliaisille! Kävin myös vaihtamassa hieman puntia etukäteen ja täytyy sano, että hienon näköisiä ovat (paitsi kolikot, jotka ovat maahisrahaa). Aamulla isä heitti minut lentokentälle ja siellä kaikki meni sujuvasti. Löysin myös suklaata mitä en ole ennen nähnyt, Fazerin mustikkasuklaata - kerron oliko se hyvää kun olen maistanut. Ja tietysti kävin myös kaukolentojen terminaali Starbucksissa! Yummy!

Tällä hetkellä istun lentokoneessa kirjoittaen tätä ja kuunnellen samalla spotifyta. HUOM! Jos joku nimeltä mainitsematon lentoyhtiö (Köh, Norwegian) mainostaa ilmaista WiFi'ä kaikissa koneissa älkää uskoko, sitä ei saa toimimaan sitten millään. Muuten kuitenkin mukava ja suhteellisen tilava kone. Tänään vietän päivän Lontoossa, josta kuulette myöhemmin ja myöhemmin illalla jatkan Exeteriin junalla.


- Arttu Siivonen, jossain korkealla Pohjan-Meren päällä.

PS: En saannut kuvia jostain syystä tänään laitettua. Mutta yritän tulevaisuudessa uudelleen. Eli älkää huoliko, teen parhaani!